perjantai 29. huhtikuuta 2011
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Koulukiusaaminen
Helsingin sanomien sivuilla sanottiin, että koulukiusaajat levittävät kuvia ja videoita uhristaan netissä, joka tekee kiusaamisesta entistä rankempaa. En ole itse koskaan kokenut kunnon kiusaamista. Tai ainakaan mitään vastaavanlaista, joten on vaikeaa miettiä, että miltä se tuntuisi. Luultavasti jos minusta levitettäisiin kuvia tai videoita joissa minua kiusattaisiin, minua hävettäisi ja ehkä vähän "pelottaisi" tulla kouluun. Se on kai ihan ymmärrettävää.
Luulen, että kiusaajien tavoite on yleensä saada muilta (mm. uhriltaan ja muilta) kunnioitusta ja saada uhrinsa pelkäämään. Omasta mielestäni kiusaaminen on säälittävää ja varsinkin silloin kun kiusataan pienempiään tai muuten vain "heikompia", ns. ujoja ja epävarmoja itsestään.Ehkä kiusaajat ovat periaatteessa heikompia kuin omat uhrinsa, sillä jostainhan kiusaaminen yleensä johtuu. Harvemmin kiusaaja kiusaa ketään, joka osaa puolustautua. Voi olla, että purkaa vihaansa/suruaan siihen tai, että on kateellinen henkilölle, johon kiusaaminen kohdistuu.
Toisaalta kiusaaminenhan voi myös vahvistaa luonnetta ja se valmistelee muihin elämän vastoinkäymisiin, joita luultavasti on vielä tulossa. En kuitenkaan väitä, että kiusaaminen olisi hyvä asia, vaan tarkoitan sitä, että kiusattu henkilö saa käsityksen siitä, miten ilkeitä henkilöitä maailmalta löytyy ja osaa valmistautua. Jos vaikka tulevalla työpaikalla on henkilö, joka pompottaa sinua miten sattuu, etkä voi sille mitään.
Jokainen ottaa kiusaamisen eri tavalla, sillä joku voi ottaa "läpällä kiusaamisen" tosissaan ja ottaa sen itseensä. Toiset taas erottavat leikin ja oikean kiusaamisen. Mielestäni kuitenkaan ei kannata kiusata ketään leikillään, jos ei halua tosissaan loukata, varsinkaan silloin jos ei ole varma ymmärtääkö toinen kiusaamisen leikiksi.
Lasten keskenäisestä kiusaamisesta pitäisi mielestäni kertoa aikuisille, mutta nuorten (15-16-vuotiaiden) täytyisi jo osata selvittää omat riitansa. Kiusatun täytyisi sanoa vastaan tai sitten esittää ettei välitä kiusaajasta pätkääkään, silloin kiusaaja saattaa lopettaa, kun huomaa, ettei kiusaamisen kohde edes noteeraa tätä.
Nettikiusaaminen on kuitenkin asia erikseen. Mielestäni nettikiusaamisesta pitäisi jo puhua aikuisten kanssa, sillä kiusaamalla toista netissä, tiedot leviävät joka puolelle ja näin uhrin maine voi mennä kokonaan. Levitetyt kuvat, videot ja tiedot ovat näkyvillä tuleville työpaikan tekijöille ja työnantajille yms. Netissä on helppo kiusata, kun sen voi tehdä nimettömänä, eikä kiusaajaa saada välttämättä selville ollenkaan. Nettikiusaamisesta kerrottiin Tietoturvakoulun sivuilla. Koulu- ja nettikiusaamisen välillä on eroja, sillä kerran netissä levitettyä tietoa/kuvaa on vaikea saada kokonaan poistettua ja jos kiusaaminen tapahtuu kännykän välityksellä, kiusattu ei pääse kiusaajaa pakoon, sillä kännykkää ei voi pitää koko ajan kiinni. Kiusaajaa ei kuitenkaan ole mahdotonta saada kiinni, sillä nettikiusaamisesta jää yleensä jälki. Jos nettikiusaamisessa on ylittynyt rikoskynnys, asiasta täytyy ilmoittaa poliisille. Nettikiusaaminen on siis rikos, joten saako siitä sakkoja? Ja kuinka suuria?
Luulen, että kiusaajien tavoite on yleensä saada muilta (mm. uhriltaan ja muilta) kunnioitusta ja saada uhrinsa pelkäämään. Omasta mielestäni kiusaaminen on säälittävää ja varsinkin silloin kun kiusataan pienempiään tai muuten vain "heikompia", ns. ujoja ja epävarmoja itsestään.Ehkä kiusaajat ovat periaatteessa heikompia kuin omat uhrinsa, sillä jostainhan kiusaaminen yleensä johtuu. Harvemmin kiusaaja kiusaa ketään, joka osaa puolustautua. Voi olla, että purkaa vihaansa/suruaan siihen tai, että on kateellinen henkilölle, johon kiusaaminen kohdistuu.
Toisaalta kiusaaminenhan voi myös vahvistaa luonnetta ja se valmistelee muihin elämän vastoinkäymisiin, joita luultavasti on vielä tulossa. En kuitenkaan väitä, että kiusaaminen olisi hyvä asia, vaan tarkoitan sitä, että kiusattu henkilö saa käsityksen siitä, miten ilkeitä henkilöitä maailmalta löytyy ja osaa valmistautua. Jos vaikka tulevalla työpaikalla on henkilö, joka pompottaa sinua miten sattuu, etkä voi sille mitään.
Jokainen ottaa kiusaamisen eri tavalla, sillä joku voi ottaa "läpällä kiusaamisen" tosissaan ja ottaa sen itseensä. Toiset taas erottavat leikin ja oikean kiusaamisen. Mielestäni kuitenkaan ei kannata kiusata ketään leikillään, jos ei halua tosissaan loukata, varsinkaan silloin jos ei ole varma ymmärtääkö toinen kiusaamisen leikiksi.
Lasten keskenäisestä kiusaamisesta pitäisi mielestäni kertoa aikuisille, mutta nuorten (15-16-vuotiaiden) täytyisi jo osata selvittää omat riitansa. Kiusatun täytyisi sanoa vastaan tai sitten esittää ettei välitä kiusaajasta pätkääkään, silloin kiusaaja saattaa lopettaa, kun huomaa, ettei kiusaamisen kohde edes noteeraa tätä.
Nettikiusaaminen on kuitenkin asia erikseen. Mielestäni nettikiusaamisesta pitäisi jo puhua aikuisten kanssa, sillä kiusaamalla toista netissä, tiedot leviävät joka puolelle ja näin uhrin maine voi mennä kokonaan. Levitetyt kuvat, videot ja tiedot ovat näkyvillä tuleville työpaikan tekijöille ja työnantajille yms. Netissä on helppo kiusata, kun sen voi tehdä nimettömänä, eikä kiusaajaa saada välttämättä selville ollenkaan. Nettikiusaamisesta kerrottiin Tietoturvakoulun sivuilla. Koulu- ja nettikiusaamisen välillä on eroja, sillä kerran netissä levitettyä tietoa/kuvaa on vaikea saada kokonaan poistettua ja jos kiusaaminen tapahtuu kännykän välityksellä, kiusattu ei pääse kiusaajaa pakoon, sillä kännykkää ei voi pitää koko ajan kiinni. Kiusaajaa ei kuitenkaan ole mahdotonta saada kiinni, sillä nettikiusaamisesta jää yleensä jälki. Jos nettikiusaamisessa on ylittynyt rikoskynnys, asiasta täytyy ilmoittaa poliisille. Nettikiusaaminen on siis rikos, joten saako siitä sakkoja? Ja kuinka suuria?
torstai 7. huhtikuuta 2011
Tehtävä 8.4
Jos olen kirjoittamassa koulun koneella jotain projektia, jota aion jatkaa myöhemmin kotona kirjoitan sen joko Google Docsiin tai sitten kirjoitan tekstinkäsittely ohjelmalla ja lähetän sen sähköpostilla itselleni. Yleensä kirjoitan suoraan Google Docsiin, sillä se on nopeampaa, koska se tallentuu suoraan itsestään, eikä sitä tarvitse lähettää mihinkään. :)
Minusta paras tapa saada yhteys opettajaan on s-postin kautta. Silloin lähettämäsi viesti on vain opettajalle itselleen näkyvillä. Ja opettajakin voisi lähettää sähköpostilla vaikka palautetta kirjoitelmasta. Jos kirjoitelma on tehty vaikka omaan blogiin, tai johonkin muualle internettiin, jossa se näkyy julkisesti, opettaja voisi kommentoimalla antaa palautetta. Mielummin kuitenkin niin, että jos on enemmänkin kritiikkiä kuin positiivista palautetta, ne voisi laittaa s-postilla. Jokainenhan ottaa kritiikin omalla tavallaan ja olisi siis hyvä, jos olisi jotain yksityisyyttä, eikä se näkyisi kaikille. Olisi hyvä, jos olisi joku asetus, jossa voisi muokata kommentin näkyvyyttä.
Minusta on päinvastoin hyvä, että opiskelun voi asettaa myös Facebookiin, koska moni nuorista käyttää paljon Facebookia vapaa-ajallaan ja jos Facebookia voi käyttää sekä vapaa-ajalla, että opiskelun hyödyntämiseen, sehän on vain hyvä. :) Ja jos kerran ärsyttää niin paljon, että opettajat ovat Facebookissa, niin eihän heitä tarvitse kaveriksi lisätä :D. Ja jos lisää, niin asetuksista voi laittaa, ettei mikään omista julkaisuista näy tälle henkilölle.
Minusta paras tapa saada yhteys opettajaan on s-postin kautta. Silloin lähettämäsi viesti on vain opettajalle itselleen näkyvillä. Ja opettajakin voisi lähettää sähköpostilla vaikka palautetta kirjoitelmasta. Jos kirjoitelma on tehty vaikka omaan blogiin, tai johonkin muualle internettiin, jossa se näkyy julkisesti, opettaja voisi kommentoimalla antaa palautetta. Mielummin kuitenkin niin, että jos on enemmänkin kritiikkiä kuin positiivista palautetta, ne voisi laittaa s-postilla. Jokainenhan ottaa kritiikin omalla tavallaan ja olisi siis hyvä, jos olisi jotain yksityisyyttä, eikä se näkyisi kaikille. Olisi hyvä, jos olisi joku asetus, jossa voisi muokata kommentin näkyvyyttä.
Minusta on päinvastoin hyvä, että opiskelun voi asettaa myös Facebookiin, koska moni nuorista käyttää paljon Facebookia vapaa-ajallaan ja jos Facebookia voi käyttää sekä vapaa-ajalla, että opiskelun hyödyntämiseen, sehän on vain hyvä. :) Ja jos kerran ärsyttää niin paljon, että opettajat ovat Facebookissa, niin eihän heitä tarvitse kaveriksi lisätä :D. Ja jos lisää, niin asetuksista voi laittaa, ettei mikään omista julkaisuista näy tälle henkilölle.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
1.04.2011
Tein tänään sosiaalisenmedian tunneilla äikän valinnaisjakson työni valmiiksi. Olin siis kirjoittanut kirjan pohjalta muistiinpanoja ja siitä sitten kirjoitin kokonaisen tekstin paperille. Tunnilla muokkasin tekstiä vielä vähän, ja aloin kirjoittamaan sitä Google Docs : issa. Sen jälkeen kopioin tekstin tänne blogiini :).
Bonus-raita
Bonus-raita
Luin Robin Benwayn kirjan Bonus-raita, vuodelta 2008. Kirja on jännittävä tarina Kalifornialaisesta tytöstä nimeltä Audrey. Audrey jättää poikaystävänsä Evanin, joka sitten kirjoittaa hänestä katkerana laulun. Pian kappale soikin jokapaikassa ja saa hittibiisin maineen. Audreysta tulee miltei huomaamattaan julkkis ja hän joutuu kansakunnan silmätikuksi. Paparazzit ja fanit seuraavat hänen jokaista liikettään. Julkisuus uhkaa pilata Audreyn ystävyyssuhteita ja pistää hänet muutenkin koetukselle.
Audrey on siis kirjan päähenkilö. Kirja on mielestäni vähän niinkuin Audreyn päiväkirja, sillä asiat ovat kirjoitettu Audreyn näkökulmasta.
Minun oli välillä todella vaikeaa yrittää samaistua Audreyhin. Yritin miettiä, että miltä tuntuisi olla kuuluisa ja kaikki tuntisivat sinut. Se oli outoa, mutta tuntuisi luultavasti jossain vaiheessa ärsyttävältä, sillä henkilöt joita et itse olisi koskaan edes nähnyt, tietäisivät sinusta lähes kaiken. Sitähän itseasiassa Audreykin kummasteli, että kuinka oudolta se tuntuu.
Audrey oli mielestäni vähän liiankin dramaattinen välillä ja hän teki mielestäni välillä todella typeriä päätöksiä, joita en itse samassa tilanteessa olisi tehnyt. Esimerkiksi silloin kun hän jätti Evanin ja oli lähdössä, Evan pyysi vielä Audreyta odottamaan, mutta silti Audrey vain juoksi pois. Se oli minusta aika julmaa. Miksiköhän hän teki niin? Evanillahan olisi voinut olla jotain tärkeää asiaa vielä lopuksi. Ehkä hän olisi kysynyt, saisiko tehdä Audreysta laulun. Silloin Audrey olisi voinut vaikka kieltäytyä ja siinä tapauksessa hänestä ei olisi tullut julkisuuden henkilöä. Mutta toisaalta, tilanne olisi varmaan ollut niin hämmentävä, että olisin itsekin vain lähtenyt.
Evan oli aika ajattelematon, kun julkaisi laulun kysymättä Audreyn lupaa, sillä koko lauluhan kertoi hänestä. Evan olisi voinut vaikka vähintään edes vaihtaa laulun tytön nimeä, koska silloin ei välttämättä oltaisi saatu selville kenestä on kyse. Ainakaan heti. Tai sitten Evan olisi voinut tehdä niin, ettei laulussa ole ollenkaan nimiä. Ymmärrän kyllä, että suutuksissaan hän ei osannut ajatella, että Audrey joutuisi ongelmiin julkisuuden takia. Tai no tuskinpa se olisi sillä hetkellä haitannut Evania, mutta myöhemmin hän kuitenkin katuisi sitä. Audrey ja Evan eivät ottaneet toisiinsa pitkään aikaan yhteyttä. Itse olisin soittanut varmaan heti ongelmieni jälkeen Evanille ja antanut hänen kuulla kunniansa :D.
Oli monia ihmisiä, ketkä puolustivat Evania ja alkoivat laulun myötä vihaamaan Audreyta. Mutta suuri osa kansasta ihaili Audreyta ja jopa kopioi tämän tyyliä. Melkein kaikki Audreyn koulusta halusivat olla tietenkin hänen ystäviään ja hakeutuivat hänen seuraansa. Tämä aihe teki kirjasta mielestäni realistisen, sillä kyllähän oikeassa elämässäkin julkimoilla on sekä vihaajia, että ihailijoita. Eiväthän kaikki voi tykätä kaikesta ja ihan hyvä niin. Mutta se mikä on mielestäni outoa on, että jotain laulun henkilöä voitaisiin muka ihailla melkein enemmän, kuin itse laulun laulajaa. Mielestäni ei koskaan ole ollut sellaista tilannetta, vaikka enhän minä voi tietää varmasti, kaikki ihailevat sitä mitä itse haluavat. Minusta se vain on outoa. En edes itse ole miettinyt, että joidenkin laulujen henkilöt olisivat oikeasti olemassa ja että kaikki mitä laulussa lauletaan, olisi oikeasti tapahtunut.
Audreylla oli parasystävä, Victoria. Victoria yritti tukea Audreyta mahdollisimman hyvin kaikessa, ja ensin Victoria vaikutti mielestäni mukavalta ja hyvältä ystävältä, mutta sitten Audreyn tultua julkkikseksi, hän vaikutti mielestäni vähän liiankin innostuneelta Audreyn julkisuudesta. Ihan kuin Victoria olisi ollut “julkkis Audreyn” kaveri, eikä sen tavallisen. Victoria halusi, että Audrey olisi perustanut oman tosi TV-sarjan ja hän oli vielä ehdottanut siitä jollekkin tuottajalle kertomatta Audreylle mitään. Victoria oli saanut tuottajilta jopa auton siitä hyvästä, että ehdotti TV-sarjaa. Ja entistä epäillyttävämpää oli, kun Victoria kysyi saisivatko Audreyn ystävät alennusta kaupoista? Ihan kuin hän käyttäisi vain Audreyn julkisuutta hyväksi. En oikeastaan yhtään ihmetellyt, kun he pian riitelivätkin siitä, että kenen puolella Victoria oikein oli. Olin riidassa enemmän Audreyn kannan puolella, sillä Victoria vaikutti enemmän innostuneelta julkisuudesta kuin Audrey itse. Tai siis tottakai saa olla innoissaan , mutta että liian. Oli tietenkin Victoriankin jutussa perää, ettei Audreyn pidä vain jämähtää paikoilleen ja valittaa kuinka surkeaa ja epäreilua elämä on. Mutta silti olen sitä mieltä, että Victorian olisi pitänyt hillitä itsensä ja yrittää tukea Audreyta.
Audreyn ja Victorian riidan jälkeen Evan ja Audrey puhuivat pitkästä aikaa. Evan pyysi anteeksi ja kutsui Audreyn New Yorkiin heidän bändinsä live-keikalle. Audrey ei ensin halunnut mennä ja kieltäytyi, mutta päätti sitten myöhemmin lähteä. Audrey päätti kertoa kansalle totuuden siitä, miten kaikki oikeasti oli käynyt, sillä monella oli väärä kuva Audreysta. Näin kenellekkään ei olisi pitänyt jäädä väärää kuvaa. Minusta oli hyvä, että Audrey päätti sittenkin lähteä ja oli myös fiksua kertoa totuus televisiossa. Se oli oikein.
Kirjassa todellakin riitti yllättäviä käännekohtia. Loppu kuitenkin oli vähän tylsä. Sellainen kuin aina, eli : “loppu hyvin, kaikki hyvin “ ja sitten kaikki ovat onnellisia. Mutta muuten kirja oli ihan mahtava!
Plussat: Kirja oli vauhdikas, jännittävä ja yllättävä. Henkilöt erilaisia ja sitä kautta kiinnostavia.
Miinukset: Loppu olisi saanut olla yllättävämpi.
Suosittelen lukemaan : ).
Luin Robin Benwayn kirjan Bonus-raita, vuodelta 2008. Kirja on jännittävä tarina Kalifornialaisesta tytöstä nimeltä Audrey. Audrey jättää poikaystävänsä Evanin, joka sitten kirjoittaa hänestä katkerana laulun. Pian kappale soikin jokapaikassa ja saa hittibiisin maineen. Audreysta tulee miltei huomaamattaan julkkis ja hän joutuu kansakunnan silmätikuksi. Paparazzit ja fanit seuraavat hänen jokaista liikettään. Julkisuus uhkaa pilata Audreyn ystävyyssuhteita ja pistää hänet muutenkin koetukselle.
Audrey on siis kirjan päähenkilö. Kirja on mielestäni vähän niinkuin Audreyn päiväkirja, sillä asiat ovat kirjoitettu Audreyn näkökulmasta.
Minun oli välillä todella vaikeaa yrittää samaistua Audreyhin. Yritin miettiä, että miltä tuntuisi olla kuuluisa ja kaikki tuntisivat sinut. Se oli outoa, mutta tuntuisi luultavasti jossain vaiheessa ärsyttävältä, sillä henkilöt joita et itse olisi koskaan edes nähnyt, tietäisivät sinusta lähes kaiken. Sitähän itseasiassa Audreykin kummasteli, että kuinka oudolta se tuntuu.
Audrey oli mielestäni vähän liiankin dramaattinen välillä ja hän teki mielestäni välillä todella typeriä päätöksiä, joita en itse samassa tilanteessa olisi tehnyt. Esimerkiksi silloin kun hän jätti Evanin ja oli lähdössä, Evan pyysi vielä Audreyta odottamaan, mutta silti Audrey vain juoksi pois. Se oli minusta aika julmaa. Miksiköhän hän teki niin? Evanillahan olisi voinut olla jotain tärkeää asiaa vielä lopuksi. Ehkä hän olisi kysynyt, saisiko tehdä Audreysta laulun. Silloin Audrey olisi voinut vaikka kieltäytyä ja siinä tapauksessa hänestä ei olisi tullut julkisuuden henkilöä. Mutta toisaalta, tilanne olisi varmaan ollut niin hämmentävä, että olisin itsekin vain lähtenyt.
Evan oli aika ajattelematon, kun julkaisi laulun kysymättä Audreyn lupaa, sillä koko lauluhan kertoi hänestä. Evan olisi voinut vaikka vähintään edes vaihtaa laulun tytön nimeä, koska silloin ei välttämättä oltaisi saatu selville kenestä on kyse. Ainakaan heti. Tai sitten Evan olisi voinut tehdä niin, ettei laulussa ole ollenkaan nimiä. Ymmärrän kyllä, että suutuksissaan hän ei osannut ajatella, että Audrey joutuisi ongelmiin julkisuuden takia. Tai no tuskinpa se olisi sillä hetkellä haitannut Evania, mutta myöhemmin hän kuitenkin katuisi sitä. Audrey ja Evan eivät ottaneet toisiinsa pitkään aikaan yhteyttä. Itse olisin soittanut varmaan heti ongelmieni jälkeen Evanille ja antanut hänen kuulla kunniansa :D.
Oli monia ihmisiä, ketkä puolustivat Evania ja alkoivat laulun myötä vihaamaan Audreyta. Mutta suuri osa kansasta ihaili Audreyta ja jopa kopioi tämän tyyliä. Melkein kaikki Audreyn koulusta halusivat olla tietenkin hänen ystäviään ja hakeutuivat hänen seuraansa. Tämä aihe teki kirjasta mielestäni realistisen, sillä kyllähän oikeassa elämässäkin julkimoilla on sekä vihaajia, että ihailijoita. Eiväthän kaikki voi tykätä kaikesta ja ihan hyvä niin. Mutta se mikä on mielestäni outoa on, että jotain laulun henkilöä voitaisiin muka ihailla melkein enemmän, kuin itse laulun laulajaa. Mielestäni ei koskaan ole ollut sellaista tilannetta, vaikka enhän minä voi tietää varmasti, kaikki ihailevat sitä mitä itse haluavat. Minusta se vain on outoa. En edes itse ole miettinyt, että joidenkin laulujen henkilöt olisivat oikeasti olemassa ja että kaikki mitä laulussa lauletaan, olisi oikeasti tapahtunut.
Audreylla oli parasystävä, Victoria. Victoria yritti tukea Audreyta mahdollisimman hyvin kaikessa, ja ensin Victoria vaikutti mielestäni mukavalta ja hyvältä ystävältä, mutta sitten Audreyn tultua julkkikseksi, hän vaikutti mielestäni vähän liiankin innostuneelta Audreyn julkisuudesta. Ihan kuin Victoria olisi ollut “julkkis Audreyn” kaveri, eikä sen tavallisen. Victoria halusi, että Audrey olisi perustanut oman tosi TV-sarjan ja hän oli vielä ehdottanut siitä jollekkin tuottajalle kertomatta Audreylle mitään. Victoria oli saanut tuottajilta jopa auton siitä hyvästä, että ehdotti TV-sarjaa. Ja entistä epäillyttävämpää oli, kun Victoria kysyi saisivatko Audreyn ystävät alennusta kaupoista? Ihan kuin hän käyttäisi vain Audreyn julkisuutta hyväksi. En oikeastaan yhtään ihmetellyt, kun he pian riitelivätkin siitä, että kenen puolella Victoria oikein oli. Olin riidassa enemmän Audreyn kannan puolella, sillä Victoria vaikutti enemmän innostuneelta julkisuudesta kuin Audrey itse. Tai siis tottakai saa olla innoissaan , mutta että liian. Oli tietenkin Victoriankin jutussa perää, ettei Audreyn pidä vain jämähtää paikoilleen ja valittaa kuinka surkeaa ja epäreilua elämä on. Mutta silti olen sitä mieltä, että Victorian olisi pitänyt hillitä itsensä ja yrittää tukea Audreyta.
Audreyn ja Victorian riidan jälkeen Evan ja Audrey puhuivat pitkästä aikaa. Evan pyysi anteeksi ja kutsui Audreyn New Yorkiin heidän bändinsä live-keikalle. Audrey ei ensin halunnut mennä ja kieltäytyi, mutta päätti sitten myöhemmin lähteä. Audrey päätti kertoa kansalle totuuden siitä, miten kaikki oikeasti oli käynyt, sillä monella oli väärä kuva Audreysta. Näin kenellekkään ei olisi pitänyt jäädä väärää kuvaa. Minusta oli hyvä, että Audrey päätti sittenkin lähteä ja oli myös fiksua kertoa totuus televisiossa. Se oli oikein.
Kirjassa todellakin riitti yllättäviä käännekohtia. Loppu kuitenkin oli vähän tylsä. Sellainen kuin aina, eli : “loppu hyvin, kaikki hyvin “ ja sitten kaikki ovat onnellisia. Mutta muuten kirja oli ihan mahtava!
Plussat: Kirja oli vauhdikas, jännittävä ja yllättävä. Henkilöt erilaisia ja sitä kautta kiinnostavia.
Miinukset: Loppu olisi saanut olla yllättävämpi.
Suosittelen lukemaan : ).
perjantai 25. maaliskuuta 2011
25.03
Me aiotaan tänään Kirsin kanssa pitää tunti 7C luokalle. Ajateltiin pitää se, koska kaikki luokasta eivät vielä tiedä, että Julia lopetti tukioppilas toiminnan ja Kirsi tuli tilalle.
Me yritettiin miettiä kaikkia leikkejä, mitä voitais leikkiä sitten tunnilla.Etsittiin leikkejä MLL:n sivuilta. Siellä oli aika paljon kaikkia erilaisia leikkejä joista sitte valittiin meijän mielestä kivoimmat, mutta me tuskin keretään tekee kaikkee kun on vaan tunti aikaa. :D Noo toivottavasti keretään tekee kuitenki ne kaikki kivoimmat jutut ja toivottavasti ne tykkää sitten siitä tunnista :D. Mut musta tuntuu et ne perjantain viimesellä tunnilla tykkää leikkiä ehkä mielummin ku tehdä koulujuttuja ;).
Me yritettiin miettiä kaikkia leikkejä, mitä voitais leikkiä sitten tunnilla.Etsittiin leikkejä MLL:n sivuilta. Siellä oli aika paljon kaikkia erilaisia leikkejä joista sitte valittiin meijän mielestä kivoimmat, mutta me tuskin keretään tekee kaikkee kun on vaan tunti aikaa. :D Noo toivottavasti keretään tekee kuitenki ne kaikki kivoimmat jutut ja toivottavasti ne tykkää sitten siitä tunnista :D. Mut musta tuntuu et ne perjantain viimesellä tunnilla tykkää leikkiä ehkä mielummin ku tehdä koulujuttuja ;).
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Jatkuuu...
Noniin eli siis mulla jäi viimeks kesken se teksti Millainen on kaunis ihminen? Onko olemassa muka täydellisiä naisia ja ovatko muut naiset siis joko epätäydellisiä tai keskinkertaisia. Mun mielestä sen pitäisi mennä joko niin, että kukaan ei ole täydellinen tai sitten että kaikki ovat täydellisiä omalla tavallaan. Mistä on tullut luulo, että laihuus on kaunista? Voihan ihminen olla kaunis vaikkei olisikaan mallin mitoissa (ärsyttää muuten kun puhutaan mallin mitoista :D onhan XL mallitkin mallin mitoissa, mutta silti kun mallin mitoista puhutaan, puhutaan hoikista malleista). Ihminen joka ei niin sanotusti ole "mallin mitoissa" voi olla kasvoiltaan kaunis tai muuten vain sisältä päin kaunis. Sisältä päin kaunis ihminen on mielestäni sellainen joka on itsevarma ja osaa arvostaa itseään sekä muita :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)