Bonus-raita

    Bonus-raita

Luin Robin Benwayn kirjan Bonus-raita, vuodelta 2008. Kirja on jännittävä tarina Kalifornialaisesta tytöstä nimeltä Audrey. Audrey jättää poikaystävänsä Evanin, joka sitten kirjoittaa hänestä katkerana laulun. Pian kappale soikin jokapaikassa ja saa hittibiisin maineen. Audreysta tulee miltei huomaamattaan julkkis ja hän joutuu kansakunnan silmätikuksi. Paparazzit ja fanit seuraavat hänen jokaista liikettään. Julkisuus uhkaa pilata Audreyn ystävyyssuhteita ja pistää hänet muutenkin koetukselle.
Audrey on siis kirjan päähenkilö. Kirja on mielestäni vähän niinkuin Audreyn päiväkirja, sillä asiat ovat kirjoitettu Audreyn näkökulmasta.
Minun oli välillä todella vaikeaa yrittää samaistua Audreyhin. Yritin miettiä, että miltä tuntuisi olla kuuluisa ja kaikki tuntisivat sinut. Se oli outoa, mutta tuntuisi luultavasti jossain vaiheessa ärsyttävältä, sillä henkilöt joita et itse olisi koskaan edes nähnyt, tietäisivät sinusta lähes kaiken. Sitähän itseasiassa Audreykin kummasteli, että kuinka oudolta se tuntuu.
Audrey oli mielestäni vähän liiankin dramaattinen välillä ja hän teki mielestäni välillä todella typeriä päätöksiä, joita en itse samassa tilanteessa olisi tehnyt. Esimerkiksi silloin kun hän jätti Evanin ja oli lähdössä, Evan pyysi vielä Audreyta odottamaan, mutta silti Audrey vain juoksi pois. Se oli minusta aika julmaa. Miksiköhän hän teki niin? Evanillahan olisi voinut olla jotain tärkeää asiaa vielä lopuksi. Ehkä hän olisi kysynyt, saisiko tehdä Audreysta laulun. Silloin Audrey olisi voinut vaikka kieltäytyä ja siinä tapauksessa hänestä ei olisi tullut julkisuuden henkilöä. Mutta toisaalta, tilanne olisi varmaan ollut niin hämmentävä, että olisin itsekin vain lähtenyt.
Evan oli aika ajattelematon, kun julkaisi laulun kysymättä Audreyn lupaa, sillä koko lauluhan kertoi hänestä. Evan olisi voinut vaikka vähintään edes vaihtaa laulun tytön nimeä, koska silloin ei välttämättä oltaisi saatu selville kenestä on kyse. Ainakaan heti. Tai sitten Evan olisi voinut tehdä niin, ettei laulussa ole ollenkaan nimiä. Ymmärrän kyllä, että suutuksissaan hän ei osannut ajatella, että Audrey joutuisi ongelmiin julkisuuden takia. Tai no tuskinpa se olisi sillä hetkellä haitannut Evania, mutta myöhemmin hän kuitenkin katuisi sitä. Audrey ja Evan eivät ottaneet toisiinsa pitkään aikaan yhteyttä. Itse olisin soittanut varmaan heti ongelmieni jälkeen Evanille ja antanut hänen kuulla kunniansa :D.
Oli monia ihmisiä, ketkä puolustivat Evania ja alkoivat laulun myötä vihaamaan Audreyta. Mutta suuri osa kansasta ihaili Audreyta ja jopa kopioi tämän tyyliä. Melkein kaikki Audreyn koulusta halusivat olla tietenkin hänen ystäviään ja hakeutuivat hänen seuraansa. Tämä aihe teki kirjasta mielestäni realistisen, sillä kyllähän oikeassa elämässäkin julkimoilla on sekä vihaajia, että ihailijoita. Eiväthän kaikki voi tykätä kaikesta ja ihan hyvä niin. Mutta se mikä on mielestäni outoa on, että jotain laulun henkilöä voitaisiin muka ihailla melkein enemmän, kuin itse laulun laulajaa. Mielestäni ei koskaan ole ollut sellaista tilannetta, vaikka enhän minä voi tietää varmasti, kaikki ihailevat sitä mitä itse haluavat. Minusta se vain on outoa. En edes itse ole miettinyt, että joidenkin laulujen henkilöt olisivat oikeasti olemassa ja että kaikki mitä laulussa lauletaan, olisi oikeasti tapahtunut.
Audreylla oli parasystävä, Victoria. Victoria yritti tukea Audreyta mahdollisimman hyvin kaikessa, ja ensin Victoria vaikutti mielestäni mukavalta ja hyvältä ystävältä, mutta sitten Audreyn tultua julkkikseksi, hän vaikutti mielestäni vähän liiankin innostuneelta Audreyn julkisuudesta. Ihan kuin Victoria olisi ollut “julkkis Audreyn” kaveri, eikä sen tavallisen. Victoria halusi, että Audrey olisi perustanut oman tosi TV-sarjan ja hän oli vielä ehdottanut siitä jollekkin tuottajalle kertomatta Audreylle mitään. Victoria oli saanut tuottajilta jopa auton siitä hyvästä, että ehdotti TV-sarjaa. Ja entistä epäillyttävämpää oli, kun Victoria kysyi saisivatko Audreyn ystävät alennusta kaupoista? Ihan kuin hän käyttäisi vain Audreyn julkisuutta hyväksi. En oikeastaan yhtään ihmetellyt, kun he pian riitelivätkin siitä, että kenen puolella Victoria oikein oli. Olin riidassa enemmän Audreyn kannan puolella, sillä Victoria vaikutti enemmän innostuneelta julkisuudesta kuin Audrey itse. Tai siis tottakai saa olla innoissaan , mutta että liian. Oli tietenkin Victoriankin jutussa perää, ettei Audreyn pidä vain jämähtää paikoilleen ja valittaa kuinka surkeaa ja epäreilua elämä on. Mutta silti olen sitä mieltä, että Victorian olisi pitänyt hillitä itsensä ja yrittää tukea Audreyta.
Audreyn ja Victorian riidan jälkeen Evan ja Audrey puhuivat pitkästä aikaa. Evan pyysi anteeksi ja kutsui Audreyn New Yorkiin heidän bändinsä live-keikalle. Audrey ei ensin halunnut mennä ja kieltäytyi, mutta päätti sitten myöhemmin lähteä. Audrey päätti kertoa kansalle totuuden siitä, miten kaikki oikeasti oli käynyt, sillä monella oli väärä kuva Audreysta. Näin kenellekkään ei olisi pitänyt jäädä väärää kuvaa. Minusta oli hyvä, että Audrey päätti sittenkin lähteä ja oli myös fiksua kertoa totuus televisiossa. Se oli oikein.
Kirjassa todellakin riitti yllättäviä käännekohtia. Loppu kuitenkin oli vähän tylsä. Sellainen kuin aina, eli : “loppu hyvin, kaikki hyvin “ ja sitten kaikki ovat onnellisia. Mutta muuten kirja oli ihan mahtava!

Plussat: Kirja oli vauhdikas, jännittävä ja yllättävä. Henkilöt erilaisia ja sitä kautta kiinnostavia.

Miinukset: Loppu olisi saanut olla yllättävämpi.

Suosittelen lukemaan : ).